Hey buddies. Oon nyt täällä pohjois Quebecissä, tarkalleen sanottuna tossa huoneessa vikassa kuvassa. Automatka tänne kesti 9 tuntia, maisemat olivat aivan upeat. Martinin isovanhemmat ovat niin söpöjä. Täällä ei nyt ole ehkä hirveesti tekemistä, mutta päätin että tämä saa olla kunnon lepo viikonloppu. On tullut nukuttua liian vähän... Ja minulla on ihana oma huone täällä joten en valita. Tänne tullaan myös sitten viettämääm joulua.
Tosiaan, täällä menee tosi hyvin. Mutta täällä on kyllä jotkut asiat jotka häritsee/mietityttää mua. Saksalainen vaihto oppilas on mun ainoa kaveri joka asuu mun lähellä. Me ollaan samassa kaveriporukassa. Joskus tuntuu siltä että mun on pakko kävellä hänen kanssa joka puolelle, koska me ollaan ''ne vaihtarit''. Tuntuu myös siltä että meidän vällilä on pieni ''kilpailu'', kumpi saa enemmän kavereita, tai kenestä tykätään enemmän. Hän on tosi kiva, mutta tämä vain häiritsee mua jonkun verran, ja en oikein tiedä mitä tekisin asialle.. Toinen asia mikä vähän pänttää on ne kaverit. Oon jo tutustunu niin moneen täällä, mutta mulla ei ole vielä sellasta ''kunnon kaveria''. Olen mä joilleki kertonut jo henkilökohtaisempia asioita, muttamutta.. Nämä tytöt täällä ovat jo niitten porukoissa, ja vähän vaikeaa se on joskus yrittää sulattua joukkoon, kun he esim. puhuvat niitten vanhoista ''inside'' jutuista. Tulee vähän tyhmä olo ku välillä ei vaan pysty sanoa mitään muutakun istua hiljaa ja hymyillä kaikelle.....Poikien kanssa on melkein helpompo tulla juttuun.
Toinen asia mikä tapahtui pari päivää sitten. Katoin jotain kuvia, ja yhtäkkiä tajusin et HERREGUD (anteeksi), mä tosiaan oon täällä kesäkuun loppuun asti. En ole paikalla kun mun ikäluokka suomessa tanssivaat vanhojen tanssit, en pääse ylioppilaaksi mun ikäluokan kanssa. Mä oon sit 97 kanssa. Joista en tunne melkein ketään. En myöskään tule viettämään joulun suomessa mun perheen kanssa. Taas mulle tuli sellanen fiilis kun mulle tuli ekana päivänä kun saavuin tänne - oonks mä hullu vai mitä mä täällä teen. Noh, äkkiä sitten keräsin ajatukseni ja muistutin itseäni; tämä on mun valinta. Turha mun on noin ajatella. Sä tiesit että tää on tulossa, Ella. Ja onneks mä en oo yksin tässä. Melkein neljäsosa Mattlidenin 12sista ovat maailmalla, ja neljäsosa niistä ovat mun parhaita kavereita. Tiedän että he käyvät tän saman läpi. Kuten sanoin, mä tiesin olevani valmis tähän vuoteen, mutta en mä ikinä aavistanut että se olisi näin rankkaa. Itseasiassa aika usein tulee tällaisia ajatuksia, mutta yritän aina äkkiä pyyhkästä ne pois. Mistä mä tiedän mitä nämä 8 seuraavat kuukaudet tuovat mukanaan? Mutta mä tiedän et tämä on ainutlaatuinen vuosi, ja en odota mitään suurta muutosta. Ylä- ja alamäkiä on luvassa, mutta kaikesta kannattaa nyt silti vain ottaa kaiken irti. Joopajoo. Ei mulla muuta.
Ps. Tiedän kans että huhtikuussa New Yorkiiin!!!! Mahtavaa!!! Wow
Joki Saint-Lawrence, joka on kuin meri