13. lokakuuta 2013

entiedämitäpistääotsikoksi

Hey buddies. Oon nyt täällä pohjois Quebecissä, tarkalleen sanottuna tossa huoneessa vikassa kuvassa. Automatka tänne kesti 9 tuntia, maisemat olivat aivan upeat. Martinin isovanhemmat ovat niin söpöjä. Täällä ei nyt ole ehkä hirveesti tekemistä, mutta päätin että tämä saa olla kunnon lepo viikonloppu. On tullut nukuttua liian vähän... Ja minulla on ihana oma huone täällä joten en valita. Tänne tullaan myös sitten viettämääm joulua.

Tosiaan, täällä menee tosi hyvin. Mutta täällä on kyllä jotkut asiat jotka häritsee/mietityttää mua. Saksalainen vaihto oppilas on mun ainoa kaveri joka asuu mun lähellä. Me ollaan samassa kaveriporukassa. Joskus tuntuu siltä että mun on pakko kävellä hänen kanssa joka puolelle, koska me ollaan ''ne vaihtarit''. Tuntuu myös siltä että meidän vällilä on pieni ''kilpailu'', kumpi saa enemmän kavereita, tai kenestä tykätään enemmän. Hän on tosi kiva, mutta tämä vain häiritsee mua jonkun verran, ja en oikein tiedä mitä tekisin asialle.. Toinen asia mikä vähän pänttää on ne kaverit. Oon jo tutustunu niin moneen täällä, mutta mulla ei ole vielä sellasta ''kunnon kaveria''. Olen mä joilleki kertonut jo henkilökohtaisempia asioita, muttamutta.. Nämä tytöt täällä ovat jo niitten porukoissa, ja vähän vaikeaa se on joskus yrittää sulattua joukkoon, kun he esim. puhuvat niitten vanhoista ''inside'' jutuista. Tulee vähän tyhmä olo ku välillä ei vaan pysty sanoa mitään muutakun istua hiljaa ja hymyillä kaikelle.....Poikien kanssa on melkein helpompo tulla juttuun. 

Toinen asia mikä tapahtui pari päivää sitten. Katoin jotain kuvia, ja yhtäkkiä tajusin et HERREGUD (anteeksi), mä tosiaan oon täällä kesäkuun loppuun asti. En ole paikalla kun mun ikäluokka suomessa tanssivaat vanhojen tanssit, en pääse ylioppilaaksi mun ikäluokan kanssa. Mä oon sit 97 kanssa. Joista en tunne melkein ketään. En myöskään tule viettämään joulun suomessa mun perheen kanssa. Taas mulle tuli sellanen fiilis kun mulle tuli ekana päivänä kun saavuin tänne - oonks mä hullu vai mitä mä täällä teen. Noh, äkkiä sitten keräsin ajatukseni ja muistutin itseäni; tämä on mun valinta. Turha mun on noin ajatella. Sä tiesit että tää on tulossa, Ella. Ja onneks mä en oo yksin tässä. Melkein neljäsosa Mattlidenin 12sista ovat maailmalla, ja neljäsosa niistä ovat mun parhaita kavereita. Tiedän että he käyvät tän saman läpi. Kuten sanoin, mä tiesin olevani valmis tähän vuoteen, mutta en mä ikinä aavistanut että se olisi näin rankkaa. Itseasiassa aika usein tulee tällaisia ajatuksia, mutta yritän aina äkkiä pyyhkästä ne pois. Mistä mä tiedän mitä nämä 8 seuraavat kuukaudet tuovat mukanaan? Mutta mä tiedän et tämä on ainutlaatuinen vuosi, ja en odota mitään suurta muutosta. Ylä- ja alamäkiä on luvassa, mutta kaikesta kannattaa nyt silti vain ottaa kaiken irti. Joopajoo. Ei mulla muuta.

Ps. Tiedän kans että huhtikuussa New Yorkiiin!!!! Mahtavaa!!! Wow

 Joki Saint-Lawrence, joka on kuin meri

11. lokakuuta 2013

every rose has its thorn


Coucou hihi. Viime viikonloppu oli erilainen, mutta onnistunut silti. Perjantaina olin taas kerran american football ottelussa, tällä kertaa meidän koulu voitti ja oli hyvät fiilikseet! Sitten menin Elin luokse, söimme kaikkea hyvää ja katoimme leffaa. Yhtäkkiä Elille nousi kuume, ja mähän sitten jouduin hoitamaan häntä, raukkanen. Mun piti sitten itse nukkua heidän nahkasohvalla, ja pelkäsin koko yön että niiden hullut koirat aikoo syödä mut. Selviydyin kuitenkin.
Lauantaina vietimme hostserkun Dellan 21-vuotissynttäreitä täällä. Oli vähän sekavaa kun hänellä on melkein sama nimi kun mulla. Mutta ilta oli niiiiin hauska. Pelattiin korttia, syötiin hyvin ja talossa oli melkein 50 henkeä. Mun hostäiti rakastaa tota When I'm gone (Cup song) biisiä, ja yhtäkkiä päätimme melkein koko suku opetella toi Cup song juttu ruokapöydän ääressä. Jos ette tiedä mikä tämä juttu on, klikkaa tästä. Loppuilta host isä soitti sitten kitaraa ja lauloimme kaikki mukana. Suurin osa biiseistä olivat mulle tuntemattomia, mutta oli niin mukavaa silti :) Tunsin olevani osa perhettä. Mulla ei ole viikonlopulta mitää kuvia valitettavasti. Yllä olevat kuvat ovat otettu yhdessä jännässä puutarhassa meidän lähellä.

Arki alkaa sujua täällä nyt hyvin. Huomenna uusi viikonloppu, lähdetään huomenna Martinin isovanhemmille, 8 tunnin ajomatkan päässä. Maanantaina on kiitospäivä. Nyt en jaksa enään kirjoittaa. Bisous sinne Suomeen, ja kaikille muille ihanille jotka ovat maailmalla... Mulla on ikävä teitä <3

3. lokakuuta 2013

you are my home away from home

  perjantain ottelu
faire la maquillage
 perhosmeikit :) ton lisäksi piti kyllä vielä laittaa pelle peruukki päähän...
La piñata!
  Les petites filles
 Mes cousins d'accueil, Karolanne et Karianne
  söpis :)
 Ei varmaan maailman terveillisin kakku, mutta kyllä maistu...
 Muistaakseni tämän jälkiruuan nimi oli Banane du feu, eli banaani tulessa. Toi paistinpannu on tarkoitettu just tolle jälkiruoalle. Banaanit pannulle, sekaan rommia ja jotain keksijauhetta, sen jälkeen tulitikut esille ja pannu tulelle. Syötiin jäätelön kera.
  Banane du feu
 Miehet keittiössä, kerrankin (haha)
 Joku erikoiskahvi à la créme fouette, jonka host mama teki mulle
  Mont Pinaclen huipulla

Salut tout le monde! Innostun vaan enemmän ja enemmän kirjoittamaan ranskaksi, varsinki kun huomaa miten viikko viikolta se kehittyy. Viikonloppu oli vaudikas. Ensinnäki mun hostsiskolla oli synttärit, eli vietettiin niitä vähän. Perjantain jalkapallopeli oli ihan ok, en tajunnut paljon säännöistä ja meiän koulu hävis.. Lähdimme sitten tyttöjen kanssa mieluummin kahvilaan istuskelemaan (tim hortons), juotiin kahvia ja syötiin herkkuja. Pelin jälkeen oli tarkoituksena lähteä juhliin, mutta parin väärinkäsityksen jälkeen siitä ei sitten tullut mitään, vaan lähdin Elin kanssa kotiin pelin loputtua.
Lauantaina heräsin (yllätysyllätys) taas 8, ja päätin vetää aamutreenit. Sitten talon siivous, ja lounaan jälkeen saapuivat kaikki pienet riehuvat tytöt. Rosaliella (sisko) oli siis synttärijuhlat hänen kavereille. Jouduin pukeutumaan clowniksi, ja esittää hassua koko päivän. Huhhu että oli hauskaa, mutta raskasta. Illalla kun sitten luulin että nyt voin levätä ja ottaa rennosti loppuilla, loput suvusta saapuikin illalliselle. Syötiin sitten taas quebéciläistä, ja rupateltiin ruokapöydän ääressä varmaan 6 tuntia. Oli mahtava tunne kun ymmärsin melkein kaiken mistä he puhuivat ja pystyin itsekin osallistua joihinkin keskusteluihin.
Ennen kun menin lauantaina nukkumaan, ajattelin että voi että kun saan sitten huomenna nukkuttua rauhassa kaikki univelat pois, mutta ei, hostäiti ilmoittaa just ennen nukkumaanmenoa että huomenna sinä lähdet hostisän kanssa kiipeämään vuorta. Noh, ei muuta kun ylös sängystä sunnuntaina ja lähdettiinki sitten Martinin kanssa kiipeämään Mont Pinaclea ylös, en ehkä sanoisi että se on vuori, mutta sellanen suht korkea paikka mistä oli upeat näkymät. Oli kuuma päivä, palattuamme kotiiin olin iihan poikki.. No mutta skypetys suomeen kruunasi kuitenki sunnuntai illan :)

Vihdoinki tuntuu siltä että kaikki asiat täällä ovat loksahtaneet paikoilleen. Koulu menee aika helposti, paitsi ranska...Kielen kanssa huomaan kuinka paljon olen kehittynyt, mun ei pidä aina miettiä ennen kun sanon jotain, sanon sen vaan. Ei ehkä aina mene ihan oikein, mutta kaikki ymmärtävät silti minua. Perheessä menee tosi hyvin, vihdoinki olen saanut läheisempiäkin kavereita. Tanssi on tosi kivaa, ja tänään aloitin volleyballin. Se oli tosi hauskaa, ootan innolla että pääsen oppimaan lisää :) Perjantaina varmaan taas football peliin, sitten jotain hauskaa :) Ilmoittauduin myös New York reissulle keväällä, can't wait!! :)

Bonne nuit tout le monde,
Ellabellamozzarella namnam